Tässä yhtenä päivänä syötiin kaalilaatikkoa soijarouheella - tai minä söin mielihalulla mutta mies pisteli sitä pakonomaisesti suuhunsa,esittäen mielipiteensä kasvisruokavstaisuudestaan jo kokkausvaiheessa. Kun ukkelille selvisi kokatessani, että teen kaalilaatikkoa soijarouheella, katseli se ruokaa vuoassa ennen uuniin laittoa ja kyseli, että "onko tuossa edes mitään syötävää". Ja todettakoon tässä, että me molemmat tykätään kaaliruoista. Eikä se ennen ole pistänyt vastaan soijarouheesta tehtyjä ruokia, vaikka on tiennyt, että niissä on käytetty sitä. 

Olen kyllä vinkannut sille, että Facebookissa on ryhmä nimeltä "Makkaraperuna foorumi", mutta en tiedä, onko vielä liittynyt siihen. Mutta makkara sille kelpaa aina. Tosin voisi kokeilla, huomaisiko se eroa, jos tekisinkin makkararuokaa vegemakkarasta - hmm. pitääkin pistää tekolistalle, salaa toki.

Olen aiemminkin tehnyt soijarouhe-kaalilaatikkoa, silloin sweet chili -kastikkeella maustettuna. Tämän tässä esitellyn ohjeen löysin Ruoka & Koti -sivustolta. 

S-Marketissa oli kyllä keräkaaleja, mutta kamalan suuria, reippaasti yli 2 kg kaalinpäitä. Huomasin sitten siellä sivuhyllyllä luomukeräkaaleja. Kilohinta oli vajaat kaksi euroa kalliimpi, mutta sopivamman kokoisia, ja valitsin sieltä tuommoisen n. 1.3  kg painavan luomukeräkaalin. 

Tuohon alkuperäiseen ohjeeseen tein muutoksia sen verran, että puuroriisin sijasta käytin saman verran Myllyn Parhaan esikeitettyjä rikottuja ohrasuurimoita. Sipulin korvasin sipulijauheella, mies kun ei sipulista tykkää raakana tai kypsennettynä, mutta sipulijauheen makua ei moiti (tai osaa moittia). Meillä on molemmilla takana karmiva kokemus lapsuudenkodissa kokemus äitien tekemästä perunamuusista, jossa oli isoja raakoja sipulinpaloja. Oma äitini ymmärsi minua, ja jätti minua varten aina pari keitettyä perunaa muusamatta ja piti ne lautasella pannumyssyn alla, että pysyivät lämpiminä syömiseen asti. 

Silloin, kun poika asui vielä kotona, tein hyvin harvoin kasvisruokia, koska ei ne sille maistuneet, kaali kaikista vähiten. Löysi sitten kasvissyöjätyttöystävän, jonka kanssa muutti yhteen pari vuotta sitten, ja nyt sitten syökin pääasiassa kasvisruokia, myös liharuokia kuitenkin silloin, kun käyvät jossain ulkona syömässä. Kysyin tässä kerran pojalta, että syökö hän nyt kaaliruokiakin - vastaus oli "Tottakai". Hmm. 

Vuoka, johon tämän kaalilaatikon oli kooltaan 20 x 27 cm. Tuommoinen ainakin kuuden hengen annos. Sopii pakastettavaksi. Mutta nyt reseptiin.

1,3 kg keräkaalia

1 sipuli (korvasin sipulijauheella)

1 tl valkosipulimurskaa (tai yksi murskattu valkosipulinkynsi) - alkuperäisessä ohjeessa 3 kynttä, omaan makuun aivan liikaa!

rypsiöljyä

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

8 dl vettä

1 kasvisfondikuutio tai lihafondikuutio (miestä "miellytääkseni" laitoin lihafondikuution...)

1½ dl Myllyn paras esikeitetty rikottu ohrasuurimo

1½ dl tummaa soijarouhetta

½ dl siirappia

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - -- - - - - - - - - - 

1 rkl meiramia

1 tl oreganoa

½ rkl savupaprikajauhetta

1/3 tl mustapippurirouhetta

2 rkl soijakastiketta

Pinnalle: 2 rkl voita lastuina

Suikaloi kaali (tässä käytin monitoimikonetta)..Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Laita ison kattilan pohjalle kuumentumaan rypsiöljyä, lisää kaali, sipuli ja valkosipulimurska. Kuullottele sekoitellen muutama minuutti niin, että kaali pehmenee, mutta ei kuitenkaan ruskistu. 

Lisää sitten kattilaan vesi, fondikuutio, rikotut ohrasuurimot, tumma soijarouhe ja siirappi. Anna kiehua hiljalleen kannen alla 20 minuuttia välillä sekoitellen. 

Lisää lopuksi mausteet (jäljellä olevaa nestettä ei kaadeta pois) meirami, oregano, savupaprikajauhe, mustapippuri ja soijakastike. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. 

Ota voista lastuja juustohöylällä ja lisää ne kaalilaatikon pinnalle. 

Kypsennä uunissa 175 asteessa 1 tunti 30 minuutin ajan. Jos pinta uhkaa tummua liikaa paistumisen loppuvaiheessa, peitä vuoka foliolla (minulla tähän ei ollut tarvetta).